Oppimistehtävä Häkkä ja Mutru

Mitä on musiikkikasvatus?

Sisältö: Musiikkikasvatukseen kuuluu itseilmaisu erilaisin keinoin mm. laulamisen, soittamisen, tanssimisen, liikkumisen, maalaamisen ja dramatisoinnin tavoin. Lapsen musiikillinen ajattelu kehittyy musiikillisiin kokemuksiin liitettyjen leikkien avulla. Äänimaailmaan liitetyt musiikilliset havaintoleikit ja itseilmaisu, kuten omien sävellysten ja äänikokeilujen tekeminen kehittävät lasta luovemmaksi ja auttavat parantamaan ongelmanratkaisukykyä. Lapsi oppii leikin kautta musiikillisia ja äänellisiä viestintätaitoja ja tutustuu ääneen viestinnän välineenä.

Laulut, lorut, runot, riimit ja musiikkisadut auttavat lasta hahmottamaan sekä sykettä että sana- ja melodiarytmejä. Lapsi tarvitsee paljon toistoja ja harjaantumista, laulua toisen lapsen tai aikuisen suusta sulauttaakseen laulun melodisen kokemuksen aiheeksi, jonka hän osaa itse jäsentää ja toistaa. Yhteislaulun taitoa aletaan harjoitella n. komannen ikävuoden aikana. Musiikilliset toimintamuodot antavat mahdollisuuksia sekä hieno- että karkeamotorisille harjoituksille. Musiikkikasvatus edistää lapsen käsitteenmuodostusta ja matemaattisia valmiuksia mm. kesto ja paljous. Musiikkikasvatuksen kautta kehittyvät lapsen esteettiset taidot ja kyky tehdä esteettisiä valintoja.

Musiikki on luonnollinen ja elämysrikastie lapsen maailmankuvan avartamiseen ja eri kulttuureihin tutustumiseen.

Tavoitteet: Tavoitteena on luoda sellainen musiikillinen oppimisympäristö, jossa lapsella on mahdollisuus musiikillisiin elämyksiin sekä onnistumisen ja oppimisen kokemuksiin. Musiikkikasvatuksella tuetaan kotien kasvatustehtävää sekä tasoitetaan erilaisista taustoista johtuvia kokemusmaailman eroja.

Tuetaan lapsen kokonaisvaltaista kehitystä ja edistetään lapsen oppimisedellytyksiä. Lapsi oppii tekemään havaintoja äänen ominaisuuksiin liittyen itse kuuntelemalla ja tuottamalla. Tekemisen kautta lapsi oppii käsiteparin hidas-nopea ja myöhemmin käsitteet hidastuva-nopeutuva. Liikunnan ja kehonrytmien kautta opitaan ilmaisemaan musiikin perussyke ja melodiarytmiä. Musiikkiliikunnan ja rytmiikkaharjoitusten avulla kehitetään kuuntelutaitoa, rytmitajua ja liikkeiden koordinaatiota. Positiiviset esiintymiskokemukset tukevat lasten itsetuntoa ja kehittävät ryhmän keskinäistä ilmapiiriä.

Menetelmät: Lapsi tutustuu erilaisiin äänimaailmoihin ääniä kuunnellen ja havainnoiden niitä tunnistaen ja nimeten aikuisen avustuksella ja ohjaamana. Lapsen musiikillista ymmärrystä voi kehittää kuuntelemalla musiikkia ja erottamalla ensin säkeen, samanlaiset, erilaiset ja kertautuvat osat. Musiikin rytmin voi kokea erilaisissa liikuntatavoissa kuten marssi, juoksu, laukka, hyppy, hyppyaskel tai keinunta. Rytmiostonatoja eli samana toistuvia rytmisiä kokonaisuuksia voi tehdä soittaen tai tömistyksin, napsutuksin, suhistuksin, naksutuksin tai taputuksin. Laulujen sanarytmin taputtaminen auttaa lasta myöhemmin esimerkiksi äidinkielessä, tavutusten hahmottamisessa.

 Lepohetkelle laskeutuminen luo hyvän tilaisuuden musiikin kuuntelulle, tällöin lapsi voi kuunnella kasvattajan laulua tai äänitteeltä tulevaa rauhoittavaa musiikkia. Tärkeää on aikuisen laulu lapselle ja lapsen kanssa laulut soveltuvat tilateisiin ja lapselle tai lapsiryhmälle. Kasvattaja voi ohjata lapsia yhteislaulun pariin antamalla selkeitä ohjeita ja laulamalla yhdessä lasten kanssa tuttuakin laulua.

Itse suunnitellut ja harjoitellut konsertit ja juhlat opettavat lapsia pitkäjänteiseen taiteelliseen työskentelyyn ja antavat elämyksiä esteettisen luomisprosessin eri vaiheista.

Mitä on kuvataidekasvatus?

Sisältö: Varhaisiän kuvataidekasvatus kasvattaa lasta taiteeseen ja taiteen avulla. Kuvataidekasvatus antaa runsaasti mahdollisuuksia lapsen aisti- ja havaintotoimintojen herkistämiseen. Sisältää neljä osa-aluetta: kuvataiteellinen ilmaisu, kuvataiteellinen kokeminen, ympäristön esteettinen ja kulttuurinen kokeminen sekä median tarkastelu. Niiden tavoitteet rakentavat yhteyksiä esi- ja alkuopetukseen ne myös suuntaavat lapsen oppimista häntä ympäröivän yhteiskunnan tarkasteluun. Elämykset jotka synnyttävät moniaistisia mielikuvia ja koskettavat lapsen tunnemaailmaa kuuluvat luovan prosessin virittelyvaiheeseen.

Kädentaitojen harjaantuminen kehittää luovuutta, keskittymiskykyä ja pitkäjänteisyyttä. Lapselle kehittyy taito tutkia, pohtia, oivaltaa ja jakaa ajatuksia. Aikuisen näkökulma lapsen työskentelyyn saattaa olla erilainen kuin lapsen oma näkemys. Lapsi ajattelee tekemistä, kun taas aikuinen ajattelee valmistuvaa työtä. Kasvattajalta vaaditaan kärsivällisyyttä siinä, että jokaisen lapsen työ etenee omaa tahtiaan eikä lapsen luovuutta voi hoputtaa. Myös lapsen pohdinnoille ja oivalluksille täytyy jättää tilaa.

Taidekasvatuksen avulla aikuinen voi havainnoida lapsen henkistä hyvinvointia ja kehityksen tasoa.

 Kasvattajan on panostettava innostavaan ympäristöön, yhteisössä toimimiseen, virikkeelliseen ja hyvään ilmapiiriin, se ei kuitenkaan synny itsestään vaan siihen on panostettava ja ohjattava myös lapsia huomioimaan ja luomaan sitä. Vaihteleva virikeympäristö voi tarjota mielekkään ja mielenkiintoisen ympäristön.

Tavoite: Tavoitteena on lapsen kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen ohjaaminen. Lapsen luovuutta edistää se, että hän voi erottaa asioita osiin ja koota niitä haluamallaan tavalla. Kuvataidekasvatuksessa luovuuden kehittäminen tarkoittaa asenteiden ja prosessien tukemista. Lapsen luova asenne näkyy, kun hän uskaltaa kokeilla erillaisia toimintatapoja, ratkaista ongelmia ja ylittää omia rajojaan.

 Oppimisen pohjana toimivat mm. kädentaitojen kehittäminen, elämysten ja onnistumisten ilon tuottaminen, havainnoinnin ja luovuuden kehittäminen, avaruudellisen hahmottamisen kehittäminen, motoristen taitojen kehittäminen, oivallukset, kokemukset ja elämykset. Mitä varhaisemmin aloitetaan lapsen opettaminen luoviin toimintoihin, käsillä tekemiseen, kokemuksien maailmaan sitä enemmän on mahdollisuuksia ja uskallusta hyödyntää intuition ja fantasian maailmaa myöhemmällä iällä. Varhaisiässä esteettiset kokemukset luovat uskallusta kohdata uusia kokemuksia ja haasteita. Taidon voi kuitenkin opetella myöhemminkin, mutta kuitenkin mitä aikaisemmin lapsi saa tuntumaa kädentaitoihin, esteettisyyteen ja itsensä tutkimiseen sitä paremmin taidot tulevat osaksi lapsen minäkäsitystä.

Menetelmät: Tarkoitus on varata aikaa kiireettömään työskentelyyn ja innostaa lasta toimintaan. Annetaan lapselle mahdollisuus valita itse materiaalit tekemiseen ja mitä niistä tekee, näin lapsi saa motivaatiota motoristentaitojen kehittämiseen ja niiden hiomiseen omien tarpeiden kautta. Lapsen kannalta on tärkeää, että kasvattaja on läsnä taidekasvatus tilanteissa.

 Kuvallisessa työskentelyssä kosketus esteettisyyteen syntyy myös siten, että lapsi saa konkreettista tuntumaa erilaisiin materiaaleihin ja pääsee kokeilemaan niiden käyttämistä ajatustensa ja kokemustensa ilmaisemiseen. Kuvataidekasvatuksen menetelmät tarkoittavat monipuolisia materiaaleja, helppokäyttöisiä välineitä ja eri tekniikoiden kokeilua niin pehmeiden kuin kovien materiaalien kanssa. Se on leikinomaista kädentaitojen harjaannuttamista sekä elämysten ja kokemusten kartuttamista. Siihen sopivat kaikki sellaiset tekniikat jotka eivät vaadi monimutkaisia, isoja tai vaarallisia välineitä tai aineita. Välineitä voidaan tehdä itse eri materiaaleista esim. paperimassa, liisteri, puu. Kasvattajalta odotetaan luottamusta lapsiin ja uskallusta kokeilla eri tekniikoita, luonnollisesti sovellettuna lasten ikään ja kehitystasoon. Pienten lasten kanssa olisi syytä aloittaa materiaaleihin, väreihin ja perusmuotoihin tutustuminen ensimmäisenä. Yksinkertaisia menetelmiä käyttäen sormia, käsiä, jalkoja tai leimasimia, voidaan ottaa pienemmätkin lapset mukaan työskentelyyn. 5-6 -vuotiaat alkavat kiinnostua enemmän jo suunnittelu ja viimeistely vaiheesta sekä kaikista töistä joita aikuisetkin tekevät, silloin haastetta voidaan ottaa lisää aina jokaisen yksilön huomioiden.

Kuvataidekasvatukseen kuuluu erilaisten kädentaitojen harjoittelu, myös yhdessä tekemistä, materiaalien kokeilua, leikkiä, keksimistä, luovaa toimintaa ja sorminäppäryyttä. Sillä on kehittävä vaikutus myös avaruudelliseen hahmottamiseen. Avaruudellista hahmottamista voidaan kehittää esimerkiksi kolmiulotteisten tehtävien askartelun tai taittelun ja rakentamistehtävien kautta.

Mitä on draamakasvatus?

Sisältö: Teatterimenetelmiä käyttäen ja roolityöskentelyä. Näkymätön tulee näkyväksi ja olematon olevaksi. Se antaa ihmisille uskoa, toivoa ja ymmärrystä. Ilmaisuharjoituksissa kehittyy kyky olla esillä ja esiintyä. Draamaleikit, ilmaisuleikit ja teatterin tekeminen on oleellinen osa draamakasvatusta. Draamaleikki on näytelmän ja leikin yhdistelmä. Menetelmänä voi käyttää teatteriesitystä, nukketeatteria tai varjoteatteria. Onnistunut draamakasvatus elää luottamuksellisessa ja avoimessa ympäristössä. Draamassa yhdistyvät, kirjallisuus, musiikki ja kuvataide saumattomaksi kokonaisuudeksi. Erilaisia tilanteita vakaviakin ristiriitatilanteita voidaan käsitellä draaman kautta. (mm. nukketeatterin avulla kiusaamista tai vaikka leikistä ulkopuolelle jättämistä, lapset pääsevät näin pohtimaan miltä toisesta osapuolesta tuntuu.)

Tavoitteet: Draamakasvatus kehittää keskittymiskykyä, tunneilmaisua, ongelmanratkaisutaitoja, tietoisuutta itsestään sekä omista mahdollisuuksistaan kehittyä ja aistit herkistyvät. Draamakasvatuksen avulla pyritään käsittelemään lapselle vaikeita tunteita. Lapsi oppii uutta, kehittää ilmaisun ja vuorovaikutuksen taitoja. Draamakasvatus auttaa käsittelemään hyvän ja pahan käsityksen suhteita, auttaa kokemaan pelottaviakin asioita roolin turvin, kehittää sosiaalisia taitoja hauskalla tavalla, kehittää kykyä olla yhdessä, eläytymistä, kykyä kuunnella toista ja huomioida muiden tunteita, siinä sivussa kasvaa lapsen itsetunto. Tavoitteena on luovan elämänasenteen vahvistaminen, vuorovaikutustaitojen kehittäminen ja lapsen itseilmaisun kehittäminen draaman keinoin.

Menetelmät: Draamakasvatus tilanteita voi pitää missä vain. Lapset voidaan vaikka jotain draamaleikkiä hyödyntäen jakaa ryhmiin. esim. lapset liikkuvat tilassa muodostaen ryhmiä (6jalkaa 8sormea yms.) ja toimivat eri rooleissa välillä esittäen, välillä toimien katsojina. Toimintaan kuuluu iloa, riemua, hälinää ja naurua. Draamamenetelmät saa ja pitääkin ottaa rennosti ei kaiken tarvitse aina olla niin vakavaa tämä vaatii kasvattajalta heittäytymiskykyä.

Tarinoita pyritään kehittämään lasten omien kokemusten perusteella ja ryhmän ehdoilla. Lasta kannustetaan ilmaisemaan omia ajatuksiaan ja tunteitaan sanoin, äänenpainoin, äänensävyin, ilmein, elein ja liikkein.

Menetelmiä on monenlaisia mm. mielikuvitus- ja roolileikkejä tai väline-, naamio-, varjo-, nukke- tai pöytäteatterin, dramatisointi, pantomiimi, lapsen omat esitykset sekä improvisointi jokaiselle jotakin.